NINASTA

Hei, Olen Nina Uski, perheenäiti,
mainostoimistoyrittäjä, AD Porvoosta

Olen 52-vuotias perheenäiti ja mainostoimistoyrittäjä, AD (Art Director) Porvoosta. Perheeseen kuuluu aviomies, teinipojat (16- ja 14-vuotta) sekä Nelson-koira. 

Ihmisenä olen avoin, lämmin, periksiantamaton, oikeudenmukainen ja sydämellinen, toivottavasti saan tämän välitettyä teille äänestäjille.

 

Lähdin politiikkaan oikeastaan sattuman kautta, ystäväperheen äiti houkutteli minua tai miestäni mukaan Kokoomukseen. 

Teimme kotona päätöksen, että minä olen se joka meidän perheestä lähtee kunnallisvaaleihin vuonna 2013. 

Kokoomuksesta pääsi tuona vaalivuonna kolme ensikertalaista valtuustoon, olen nyt toista kautta kaupunginvaltuustossa ja ensimmäistä kautta kaupunginhallituksen jäsen. 

Olen kaupunginhallituksen edustaja sivistyslautakunnassa ja varajäsen Maakuntavaltuustossa.

 

Elämä paikallispolitiikkona ja ihan arkisena äitinä on opettanut minulle paljon. Kärsivällisyyteni on kasvanut, ainakin hetkittäin, ymmärrän nykyään paremmin päätöksentekoa paikallistasolla.

Yhteistyöllä on suuri merkitys valtuustossa ja lautakunnissa. Itse toivoisin, että seuraavalla valtuustokaudella Kokoomuksen ehdokkaita olisi enemmän kunnallisvaaleissa ja saisimme valtuustoon 

selkeästi enemmän paikkoja kotikaupunkimme päätöksenteossa. Uskon että valtasuhteiden muutos olisi Porvoon kehitykselle hyväksi.

Oma arvomaailma on kovin perhekeskeinen ja isänmaallinen. Suuret rakkaudet ovat rakkaissa pojissani, miehessäni ja lähiperheessäni.

 

Oma arvomaailma on kovin perhekeskeinen ja isänmaallinen. Suuret rakkaudet ovat rakkaissa pojissani, miehessäni ja lähiperheessäni.

Ystävät ovat myös tärkeitä. Uusporvoolaisena olemme saaneet paljon ihania ja rakkaita ystäviä, voimme olla kiitollisia kaikesta mitä Porvoo on meille tarjonnut. Kodin, luonnon läheisyyden,

hienoja ystäviä ja naapureita, paljon harrastusmahdollisuuksia ja ihania muistoja. Olen asunut ennen Porvooseen muuttamista Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.

 

Panostan paljon aikaani lasteni harrastuksien parissa, lajit ovat vaihtuneet vuosien varrella mutta intohimo liikkumiseen on säilynyt.

Itselleni on todella tärkeää, että lapset ja nuoret liikkuvat ja harrastavat. Liikunta estää syrjäymistä, lisää elämänkokemusta, auttaa saamaan erilaisia ystäviä, opettaa käyttäytymisen tärkeyden ja yhteisen tekemisen sekä erilaisuuden kunnioittamisen. Poikien liikunnan ja erilaisten kilpailujen kautta olen saanut viettää niin paljon upeita hetkiä ja samaan aikaan oma tuttavapiiri on kasvanut.

Olenkin aina sanonut pojilleni, että keskityn heidän hyvään oloon niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Nämä yhteiset hetket on kuin ”laittaisi rahaa pankkiin”. Läheisyys, läsnäolo ja nuorten asioista

välittäminen on korvaamattoman arvokasta. 

Elämä välillä koettelee. On jaksettava uskoa tulevaisuuteen.

 

Itse olen reipastunut myös liikunnassa. Sairastuin 2016 rintasyöpään ja oma kuntoni romahti täysin rankkojen syöpähoitojen aikana. Sairastuminen opetti sen miten laadukas ja hyvä meidän terveydenhoito on, miten hyvää huolta meistä pidetään jos elämää kohtaa vaikea sairastuminen.

 

Olen ilmoittanut lähteväni mukaan kunnallisvaaleihin 2021. Porvoo on meidän perheen ihana ja rakas kotikaupunki, joka ansaitsee hyviä päätöksiä suurella sydämellä.

 

Kaikkea hyvää & terveyttä

Nina Uski

0400 625 101

www.ninauski.fi

ninauski10@gmail.com

Kun rintasyöpä tuli elämään– porvoolaisnainen sai peruutusajan mammografiaan ja pääsi onnekseen ajoissa hoitoon

Eija Quinlan Paikalliset 10.10.2018 17:45

PORVOO | Syöpä on sana, joka pysähdyttää. Se pysähdytti myös monessa mukana olevan porvoolaisen yrittäjän ja kuntapoliitikon Nina Uskin, 50 ja sai hänet kohtaamaan oman haavoittuvaisuutensa.

Hän meni tammikuussa 2016 lääkäriin hoidattamaan kantapäässään olevaa luupiikkiä. Samalla käynnillä hänelle tuli mieleen kysäistä, tarvitaanko mammografiaan vielä lähetettä, vai pääsisikö sinne suoraan.

Hän sattui saamaan peruutusajan mammografiaan ja kaksi viikkoa myöhemmin hän oli leikkauspöydällä Porvoon sairaalassa. Häneltä leikattiin säästävässä leikkauksessa syöpäkasvain rinnasta.

– Minulla oli 4,5 cm kokoinen kyhmy rinnassa. Syöpä oli hormoniperäinen ja hyvin aggressiivinen. Minulle kerrottiin, että jos en olisi tullut ennen kesää, se olisi levinnyt laajalti, hän sanoo.

Uski oli 47-vuotias sairastuessaan.

– Minulle sanottiin, että tietyllä tavalla tämänikäisenä oli parempi sairastua, koska jos ihan nuorena saa noin aggressiivisen rintasyövän, se on usein vielä vaarallisempaa.

Leikkauksen jälkeen alkoivat sytostaattihoidot ja sädehoidot Helsingissä Syöpäklinikalla.

– Ne olivat rankkoja. En kuitenkaan kyseenalaistanut niitä hoitoja. Saan vieläkin päivittäin lääkettä, ja kerran kuukaudessa minulle pistetään estolääkekapseli vatsan sisään.

Sitkeä nainen teki töitä ja hoiti perhe-elämän velvollisuutensa sytostaattihoitojaksonkin aikana. Hän pyrki säilyttämään hymyn huulillaan, vaikka ajoittain oli todella haasteellista. Nyt elämä on helpottunut, mutta ruuhkavuosien arki on temmannut mukaansa.

– Se kiitollisuus pitäisi muistaa. Ajattelen viikoittain, että pitäisi aloittaa se kiitollisuuspäiväkirja, hän kertoo hymyillen.

Tahtonaisen kiireet ovat kuitenkin järjestyneet hieman erilaiseen tärkeysjärjestykseen sairauden myötä.

– Olen tietyllä tavalla armollisempi itselleni, ja annan itselleni luvan levätä, jos olen väsynyt. Olen myös pohtinut sitä, mikä on se kaikkein tärkein juttu elämässä. Toivon, että voin katsoa poikieni elämänkaarta ja olla heidän tukenaan niin kauan kuin he tarvitsevat minua.

– En tiedä, osaanko vieläkään antaa itselleni aikaa. Tärkeintä ei ole se, onko joku treenilaukku väärässä paikassa, vaan se läsnäolo on minulle kaikki kaikessa. Haluan olla mukana äitinä poikieni jutuissa niin paljon kuin he minua tarvitsevat.

Sairastumisessa yksi rankimpia asioita oli hänen oman haavoittuvaisuutensa kohtaamisen ohella se, että hänen 11 ja 13-vuotiaat poikansa näkivät äidin vakavasti sairaana, ja kuolemanpelkokin oli läsnä. Niinpä hän yritti keventää tilannetta osallistuttamalla pojat.

– Ehkä juuri siinä sairastumisessa se lasten tuskan ja pelon näkeminen oli kaikkein vaikein juttu. Tietyllä tavalla ajattelin, että otan pojat vähän niin kuin huumorimielellä mukaan. Kun hiukseni alkoivat lähteä, pojat saivat ensin leikata minulle ananastukan. Sitten he leikkasivat minut kaljuksi. Seuraavaksi kävimme yhdessä valitsemassa minulle peruukin. Lupasin heille, että kasvatan tällaiset hiukset sitten kun ne taas kasvavat, Uski kertoo hiuksiaan esitellen.

Kuka tahansa voi sairastua syöpään. Ei siis kannata tuudittautua siihen, että vain muut sairastuvat. Roosa-nauhalla kerätään varoja rintasyöpätutkimukselle ja sairastuneiden neuvontapalvelulle.

– Rinnat kannattaa tutkia säännöllisesti ja käydä mammografiassa, Uski opastaa.

Hän kokee saaneensa hyvää hoitoa sairautensa aikana.

– Se osaaminen siellä Syöpäklinikalla on huipputasoa. Me emme maksa veroja turhaan täällä Suomessa. Nämä sytostaattihoidot ovat hyvin arvokkaita. Yksi sellainen hoitokerta maksoi noin 10 000 euroa. Minä maksoin niistä alle 40 euroa kerralta. Tässä kohtaa uskon siihen keskittämiseen.

Sairastuminen oli rankka kokemus, mutta Nina Uski näkee siinä hyvääkin.

– Välillä kipeitä asioita tapahtuu, jotta voimme kasvaa ihmisenä, hän summaa.

  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon
  • Black Pinterest Icon
  • Black Twitter Icon
  • Black YouTube Icon
  • White Facebook Icon
  • White Instagram Icon
  • White Pinterest Icon
  • White Twitter Icon
  • White YouTube Icon

© 2019 Nina Uski, Mainostoimisto Pisara Oy, Porvoo